Keskiraskauden keskenmenon määritelmä
Keskiraskauden keskenmenolla eli myöhäisellä keskenmenolla tarkoitetaan Suomessa raskauden keskeytymistä, joka tapahtuu 12. raskausviikon jälkeen mutta ennen kuin 22 raskausviikkoa on täynnä tai sikiö painaa 500 grammaa. Keskiraskauden keskenmenot ovat paljon harvinaisempia kuin raskauden ensimmäisen kolmanneksen keskenmenot. Länsimaissa vain 1-5 prosenttia raskauksista loppuu toisen kolmanneksen keskenmenoon.
Termi 'keskiraskauden keskenmeno'
Monelle keskiraskauden keskenmenon kokeneelle sana "keskenmeno" ei tunnu sopivalta kuvaamaan menetyksen vakavuutta ja vaikutusta. Sureville vanhemmille kokemus hahmottuu usein lähinnä lapsen menettämisenä, ennenaikaisena synnytyksenä tai kohtukuolemana. (Kohtukuolemasta on virallisesti kyse silloin, kun lapsi menetetään 22. raskausviikon jälkeen tai kun lapsen paino on ylittänyt 500 grammaa.) Joillekin termin "keskenmeno" käyttäminen heidän lapsensa menetyksestä lisää rankan kokemuksen aiheuttamaa ahdistusta.
Raskausmenetys on kova isku, ja keskiraskauden keskenmeno voi olla erityisen raskas taakka. Myöhäisen keskenmenon kokija ansaitsee ymmärrystä ja kunnioitusta hoitohenkilökunnalta ja ympärillä olevilta ihmisiltä. Ilmiön ymmärrys onkin onneksi lisääntynyt merkittävästi viime vuosina.
Myöhäisen keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen välinen raja vaihtelee maittain. Esimerkiksi Norjassa synnytykseksi rekisteröidään 16 raskausviikon ikäinen, Yhdysvalloissa 20-viikkoinen, mutta Englannissa vasta 28. raskausviikolla syntynyt lapsi. Suomessa käytetään kansainvälisen tautiluokituksen mukaista 22 viikon tai 500 gramman rajaa.
Oireet
Selvimmät merkit keskiraskauden keskenmenosta ovat verenvuoto ja voimakkaat, synnytyskivun tapaiset kramppimaiset kivut. Verenvuoto voi voimistua ja sisältää hyytymiä. Lapsivesi voi mennä, minkä jälkeen lapsi voi syntyä hyvin nopeasti.
Jos lapsen liikkeet ovat jo tuntuneet, jotkut äidit huomaavat liikkeiden vähentyneen tai muuttuneen tai eivät ole tunteneet liikkeitä vähään aikaan lainkaan.
Hoito
Keskiraskauden keskenmenolle ei valitettavasti ole olemassa lääketieteellistä estohoitoa.
Myöhäinen keskenmeno varmistetaan ultraäänitutkimuksen avulla. Jos kohdun tyhjeneminen on luonnostaan käynnistynyt tai käynnistymässä, tilannetta voidaan jäädä seuraamaan. Muussa tapauksessa tilannetta autetaan yleensä lääkkeellisellä synnytyksen käynnistyksellä tai joskus kaavinnalla. Joskus raskausmateriaalia jää kohtuun, ja tarvitaan vielä kaavinta jälkikäteen.
Katso hoidosta tarkemmin kohta Sairaalassa.
Syyt
Monesti keskiraskauden keskenmenoon ei löydetä syytä.
Joskus taustalla on sikiön kromosomipoikkeama, jolloin myöhäinen keskenmeno voidaan nähdä luonnon tapana lopettaa sellaisen lapsen elämä, joka ei olisi pystynyt elämään kohdun ulkopuolella. Myös sikiön muut vaikeat kehityshäiriöt voivat johtaa raskauden keskeytymiseen.
Joskus keskiraskauden keskenmeno liittyy äidin terveyteen. Myöhäisiä keskenmenoja aiheuttavat mm. kohdun rakennepoikkeavuudet, kohdunkaulan heikkous, veren hyytymisen häiriöt kuten antifosfolipidisyndrooma tai trombofilia, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä sekä hormoneihin vaikuttavat sairaudet kuten diabetes tai kilpirauhasongelmat.
Myös jotkin tulehdustaudit voivat aiheuttaa keskenmenon. Tällaisia tauteja ovat mm. kuumeinen virtsatietulehdus, toksoplasmoosi, listerioosi ja klamydia. Emätintulehduksia, kuten bakteerivaginoosia, on myös epäilty keskiraskauden keskenmenojen aiheuttajaksi.
Saanko tietää mikä meni vikaan?
Keskiraskauden keskenmenon yhteydessä tehdään tutkimuksia, jotka voivat auttaa selvittämään, mitä tapahtui. Tutkimustulokset valmistuvat yleensä 6-8 viikkoa keskenmenon jälkeen.
Tutkimuksia tehdään tyypillisesti verinäytteestä (veren hyytymisongelmat, tulehdukset), istukasta (tulehdus) ja sikiön ruumiinavauksella, jos annat siihen luvan (terveysongelmat, kehitys).
Monesti keskiraskauden keskenmenon syy jää kuitenkin selviämättä. Tämä voi olla ahdistavaa, kun menetykselle haluaisi epätoivosesti tietää syyn.
Kuitenkin kaikki tieto, jota on saatavilla, voi auttaa toipumisessa eteenpäin. Lohtua voi olla siitäkin, että tutkimukset eivät osoita minkään olevan vialla. Silloin mahdollisella seuraavalla raskaudella voi olla hyvät mahdollisuudet onnistua.